Shorba, maistuu maharadjallekin

Näin talvella on kivaa, kun kattilassa porisee jotain kivan väristä ja hyvää. Esittelen nyt Shorban, joka on kuulemma tyypillinen algerialainen keitto, mutta Intiassa se tunnetaan maharadjallekin kelpaavana ruokana. Joka puolella tämä tunnetaan paikallisena erikoisherkkuna. No, ainakin yhdestä mausteesta tämän version voi tunnistaa Kaksoisvirtain maan keitoksi.
Tämä on kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraavanlainen: sipuli pilkotaan ja pehmitetään öljyssä. Kattilaan heitetään noin3 dl punaisia linssejä ja pehmitellään nekin. Sitten 1-2 kourallista pikkuisia makaroneja, lähinnä Raketti- spagetin suuruusluokkaa. Päälle ripotellaan hieman curryä ja normaali eväs, 1 pikkupurkki tomaattipyreetä + isompi tölkki tomaattimurskaa. Vielä noin litra vettä, ja keitellään kypsäksi. Linssit valmistuvat nopeasti, joten tähän mennessä on kulunut vain reilu puoli tuntia. Nyt kaivamme sauvasekoittimen esiin ja sillä surautellaan soppa hieman sileämmäksi. Suolaa tarvitaan maun mukaan ja ehkä curryä määrää kannattaa tarkistaa.
Päälle voi palastella pari leivänkannikkaa.

Jos haluaa tukevamman keiton, pohjaksi keitellään kanaliemi. Jotain kananpaloja kypsennellään kunnes ovat aivan pehmeitä, ja tämä korvaa äsken mainitun noin litran vesimäärän.

Taikasana tässä on sitten musta sitruuna. Raakoja sitruunoita tai limejä poimitaan ja kuivatetaan. Niitä tuodaan Suomen arabikauppoihin esim. Iranista. Koppuraan tehdään pari reikää esim veitsen kärjellä ja laitetaan kiehumaan muiden keittoaineksien sekaan. Kun keitto on valmista, tämän voi onkia kuiville ja puristaa kaiken herkullisen nesteen sisältä. Jos haluaa käyttää sitruunan jauhettuna, on se halkaistava ja kaikki siemenet poistettava, koska ne ovat erityisen kitkeriä. Kokonaisena käytettynä tätä ongelmaa ei ole. Musta sitruuna antaa täyteläisen sitruksen maun myös Shorballe, oli mukana kanaa tai ei.


Kaupassa pari turkkilaista rouvaa ihmetteli mustasitruuna- ostoksiani. Kerroin ( hyvin vakuuttavasti) sen käytöstä. Kassalla myyjäsetä totesi " ei turkkilaiset tästä ymmärrä mitään, mutta irakilaiset
käyttävät sitä kaikkeen".
Shorbaa saadaan näillä ohjeilla valtava annos. Se säilyy hyvin kylmässä ja kulkeutuu pakastimen kautta ongelmitta eväsrasiaan. Olkoon saudien, algerialaisten tai kaukoidän ruhtinaiden ruokaa, tätä syödessä saa niin maha kuin sielu aivan kuninkaallisen riemun.

Pyörtynyt lohjalainen

Turkista on lähtöisin herkullinen munakoisovuoka, joka tunnetaan nimellä Pyörtynyt Imaami. Pappi kun menetti tajun herkullista ruokaa maistettuaan. Näitä tajun kankaalle vieviä ruokia on kyllä muitakin, ja tässä tutustumme täytettyihin paprikoihin ( tai kesäkurpitsaan tai iki- ihanaan munakoisoon), joiden syöminen on aiheuttanut voimakasta liikutusta ja ahmimista ihan pesunkestävissä lohjalaisissa.

Jauhelihakastike tehdään joko lampaan tai naudan jauhelihasta. Kelta-, puna- ja valkosipuli pienitään ja pehmitetään öljyssä yhdessä pieneksi pilkotun inkiväärinjuurenpalan kanssa ja paistellaan jauhelihan kanssa. Mausteeksi vähän curryä, mustapippuria jauhettuna, vähän sitruunahappoa ja ties mitä itämaisia mausteita ja tietty suolaa. Sekaan kaadetaan tuo maaginen yhdistelmä , pieni purkki tomaattipyreetä ja tavallinen eli isompi purkki tomaattimurskaa. Paprikan sisällä oleva vaalea osa, josta siemenet poistetaan, voidaan pilkkoa sekaan! Samoin tehdään munakoisojen ja kesäkurpitsan sisuksille, palasiksi vaan ja sekaan. Nämä haudutetaan kypsäksi. Kuten huomaamme, tästä tulee suuri määrä ruokaa, jolla ruokkii helposti isonkin pöydällisen.

Sitten vaan täytetään paprikan puolikkaita! Kesäkurpitsa- ja munakoisoveneet koverretaan ja täytettä lusikoidaan päälle. Nämä eivät kaipaa mitään juustoraasteita tai muita lisukkeita, kunhan uunipannu on täynnä, jotteivat kaadu. Paistetaan uunissa kunnes ovat kypsän ja pehmeän näköisiä, 40 min arviolta. Hitaammin paistettuna ovat tietysti parempia.
Näillä on saatu pyörtymään lohjalaisten lisäksi varkautelaisia, joten aika vaikuttava ruoka on kyseessä : )


Lisäkkeeksi kaipaamme hieman raikasta salaattia. Jotain taianomaista on seuraavassa yhdistelmässä, jonka juju on sumac- jauhe. Luin jostain, että se on nyt trendikästä- sumakkipensaan marjoja kuivattuna ja jauhettuna, ja tätä ihanuutta voi ripotella minkä vaan paistetun, grillatun lihan tai kalan päälle, mutta myös salaatille sen maku tekee ihmeitä.

Tavalliset ainekset, joista tärkein on punasipuli. Valmiin salaatin päälle ripotellaan sumacia.  ( kuvassa oikealla isolla lautasella. Sitä käytetään siis vain vähän......Kastikkeeksi sotketaan oliiviöljyä ja sitruunamehua ja granaattihedelmän tiivistemehua  ( tummanpunaista, sitä ei nyt ole tässä mukana). Sitten herkuttelemaan! " järjen veit , ja minusta orjan teit, ....."
Paras vielä edessäpäin, nimittäin keittiön siivous; ei ole aivan vähäinen urakka, hihii...ja eikun syömään!

Slurps,

SLURPS - Vesi kielelle! Nyt perehdymme herkullisiin Lähi- Idän ruokiin, jotka saavat suomalaisen suun aivan sekaisin.
Blogin inspiraation lähde on irakilainen Hamed, joka aikanaan Al- Diwaniyahissa asuessaan oppi äidiltään kaikki mahdolliset perinteiset ruuat. Yleensä arabimaissa miehet eivät juuri taida keittiössä puuhailla, mutta aina löytyy sellaisia, jotka tekevät ruokaa sydämellä ja lahjakkuudella.
Lähi- idän ruuat valmistetaan yleensä hyvin edullisista raaka- aineista. Pikaruokaa kiireiselle perhelle näillä ohjeilla ei juuri saa. Ruokaa voidaan valmistaa kyllä iso padallinen kerralla ja lämmittää sitten uudelleen, kuten minä itse teen.
Kaikki perustuu hyviin vihanneksiin, sipuli, munakoiso, paprika, peruna, porkkana, kesäkurpitsa, tomaatti ja okra, jota myös Bamiaksi kutsutaan. Tämä viimeksimainittu on suurta herkkuani, mutta nyt en vielä malta kertoa siitä.
Erilaiset linssit ja pavut antavat lisää ravitsevuutta.  Liha on yleensä lammasta, joka on teurastettu islamin ohjeiden mukaan, Kun eläin kuolee, lausutaan rukous, ja lihaan ei jää verta. Oli niin tai näin, halal- liha maistuu paljon paremmalta. Ruokiin käytetään hyvin edullisia ruhonosia, luullisia lihapaloja, kylkiluurivistöjä.
Nyt ensimmäiseen herkkuun, joka tunnetaan toki Kreikkaa myöten. Viininlehtikääryleitä eli Dolmat.

Viininlehtiä saa lasipurkkiin pakattuina rullina, jotka avataan varovasti haaleassa vedessä.
Täyte sisältää basmatiriisiä, joka laitetaan veteen likoomaan ja turpoamaan, mutta sitä ei keitetä. Lampaan jauheliha, paprikanpalaset, sipuli paistellaan pannulla ja maustetaan suolalla ja mustapippurilla sekä Dolma- mausteella. Täyte sekoitetaan, mukaan tomaattipyreetä 2-3 purkkia, sitruunahappoa ja kuivattuja yrttimausteita. Ja suolaa maun mukaan. Päälle kaadetaan vaikkapa oliiviöljyä. Täytteeseen voi käyttää myös pieneksi pilkottua keitettyä perunaa ja tomaattimurskaa.

Kuten huomaatte, tarkkojen määrien ilmoittaminen ei ole minun juttuni.


 Viininlehti levitetään varovasti isolle lautaselle,  ruodon tyveen laitetaan noin peukalon kokoinen täyte poikittain ja sitten taitellaan lehti kiinni napakaksi rullaksi. Kääryleet ladotaan tiiviisti kattilaan, jonka pohjalla on tietty kerros öljyä.
Samaa täytettä voi käyttää sipuleihin, niistä lisää myöhemmin. Kattilan kansi kiinni, keitetään alussa reippaammin. Sitten lämpöä pois etteivät pala pohjaan, ja haudutetaan ehkä tunnin verran.
Koko kattilan voi vaikka kumota isolle tarjottimelle, ettei pikku kääryleet mene vallan rikki nostellessa. Ja sitten suu auki....ja herkuttelemaan! Aavistuksen kirpeä, sitruunainen maku on todella herkkua!
 Dolman pyörittely on mukavaa puuhaa, jota pitää tehdä mielummin kaksin, kolmisin tai koko perheen voimin. Ruuasta tulee parempaa kun se tehdään hyvällä mielellä ja iloisena!

Ja tässä koko vuoka täynnä herkkuja!
Näitä voi syödä sellaisenaan, salaatin kanssa, kylmänä, kuumana,....
Ylemmässä kuvassa on sipuleita, joita voi myös täyttää.