Salaatteja ja silmänruokaa

Miten salaatti voi olla myös niin kaunista, ettei malta syödä? Vaihtoehtoja on monia.
Jälleen ainekset ovat tavallisia, jäävuorisalaattia, kurkkua, tomaattia ja punasipulia. Mukaan voi pilkkoa jotain hedelmää, kuten nektariinia tai viinirypäleitä, hunajamelonia tai mitä vaan.
Päälle puristellaan sitruunasta mehua ja lorautetaan vähän oliiviöljyä kastikkeeksi.Sitten päälle ripotellaan Sumac- jauhetta, jota saa arabikaupoista. Sumakkipensaan kuivattuja marjoja jauheena. Tätä olen ennenkin kehunut...Ja sekoitetaan. Tuloksena on raikas ja ihanan makuinen salaatti, jota voi hyvin syödä myös huomenna , kun tämä ei vetisty.

Erityisen kaunis salaatti tulee, jos saat käsiisi granaattiomenan. Halkaise se ja kaivele kaikki siemenet pois ja sekaan vaan. Hedelmän valkoiset lokerot maistuvat karvailta, joten ne voi jättää pois. Tässä piilee kuitenkin helpotusta vatsavaivaisille. Jos nämä valkoiset osat kuivattaa ja jauhaa,  saa hyvin tehokasta mahalääkettä ( erityisesti mahalaukun vaivat).

Yksi ihanimmista salaateista on tabbouleh.. eli kuvassa oikealla.....Sekin on tunnettu laajalti Lähi- Idässä. Pääaineksina ovat tomaatti, persilja, lehtiselleri, valkosipuli ja paprika. Sekaan voi laittaa hieman keitettyä bulguria tai couscousia. Ihmeitä tekevinä mausteina käytetään oliiviöljyä, sitruunaa ja suolaa ja tuoretta minttua ( jälleen suosittelen arabikaupan kylmäkaappia).  Tämä on niin hyvää, että taju löhtee! Vähän vaaleaa leipää käteen ja tabboulehia päälle.....

Jos sinulla on suuri ilo ja kunnia päästä syömään perheeseen, jossa saat vieraana nauttia taitavien kokkien tarjoilusta,  voit kokea hauskan tilanteen. Kun suomalainen istuu ruokapöytään, kymmenet lautaset ja vadit täynnä herkkuja alkavat pyörryttää, vaikket ole maistanut edes mitään. Kun sitten alat lusikoida keittoja, salaatteja, vaikka mitä pöperöitä, alat vinkua ja huudahdella erilaisia ruuan ylistyslauluja. Pikkuhiljaa koko perhe kerääntyy keittiöön, aidosti hilpeänä hihitellen seuraamaan vieraan ruokailua. Kas kun heille se on ihan tavallista ruokaa...

Tepsi - myös turkulaisille

 Jos haluaa nautiskella hyvästä pataruuasta, on Tepsi hyvä ratkaisu. Sen voi tehdä kasvisversiona, kuten me eilen, tai kanan tai lampaan lihasta.
Pöydälle kerätään 2 munakoisoa, 1 punainen paprika, 6 perunaa, 1 kesäkurpitsa ja 1 keltainen sipuli. Kaikki nämä viipaloidaan. Munakoison viipaleille ripotellaan vähän suolaa, jotta ne hikoilevat. Sitten kaikki paistetaan pannulla kevyesti; näin maku on parempi. Viipaleet laitellaan isoon uunivuokaan ja joka kerroksen väliin suolaa ja pippuria.

Kaikkia aineksia ei toki paisteta. Viipaloi pari tomaattia, muutama valkosipulin kynsi ja 1-2 sitruunaa, josta kuori on leikattu pois. Nämä viipaleet vaan muiden sekaan, ja suolasirotinta ja pippurimyllyä voi heilutella mielin määrin.

Kaiken päälle sitten purkki tomaattimurskaa ja pikkupurkki tomaattipyreetä ja vettä sopivasti. Uunissa tämä ihanuus viipyy vaikkapa tuon 1,5 tuntia. Keittiön ikkuna kannattaa avata, sillä tuoksu pyörryttää naapureita, joiden hoipertelua voi seurata, kun odottelee ruuan kypsymistä.
Jos haluaa lihapitoisen Tepsin, valmistus aloitetaan keittämällä lampaan tai kanan paloja, ja lihaliemi on siis tuo maukkain osanen.

Pelkistä kasviksistakin tulee kyllä riittävän täyttävä ja herkullinen ruoka! Mukaan voi keittää riisin, jossa basmatiriisiä keitetään välissä vedessä melkein kypsäksi ja kaadetaan siivilään. Sitten puolikas sipulia pehmitetään öljyssä ja päälle kaadetaan riisi, ja kansi päälle ja levy käännetään nollille. Kattilan pohjalta löytyy kohta rapeaa riisiä ja maku on tietenkin aivan ihana.
Lautasen toiseen reunaan voi kasata tietysti salaattia...




Irakilaiset syövät ohutta, juuri paistettua leipää kaiken ruuan kanssa. Selitys on se, että muuten mikään ruoka ei tunnu oikealta, eikä kuumassa maassa jaksa tehdä mitään, jos ei syö leipää. Omasta mielestäni hiilareiden vähentäminen on kuitenkin järkevää, jos ateria sisältää jo riisiä ja perunaakin.

Namia Bamia

Nyt valmistamme ehkä herkullisinta ruokaa, mitä tiedän. Jälleen hitaasti ja sydän valmistaessa mukana. Kuvassa ruoka on vasta melkein valmis, ja kohta ymmärrätte mistä sen tunnistaa.

Bamia- lammaspata on shorban ja monen muun reseptin lailla tunnettu muslimimaissa, niin Pohjois- Afrikan rannikolta Lähi- idän kautta Aasiaan asti. Ainekset ovat kovin yksinkertaiset. Otetaan luista lampanlihaa jokunen pala. Nykyemäntä haluaisi oikaista tässä ja napata pakastealtaasta Uuden Seelannin karitsan fileitä kilon, joita kivasti paloittelisi. Mikäpä siinä, mutta maku on aivan toista, jos hauduttaa luut mukana. No, laitamme liha- luunpalat kattilaan , ja keitämme noin tunnin ajan suolan kanssa.

Sitten kuorin runsaasti valkosipulia. Ehkä 2-3 kokonaista, eli kynsiä varmaan ainakin 20. Tähän ruokaan ei oikein voi laittaa liikaa valkosipulia. Perään kaadetaan tuo maaginen yhdistelmä, eli tomaattimurskaa 1 tölkki ja tomaattipyreetä 1 pieni purkki.
Suolan ( 2-3 tl) kanssa ihmeainetta nimeltä sitruunahappo ( 1-1,5 tl). Määrät on vähän hatusta tempaistu; lopussa on kuitenkin maisteltava, että ihanat maut saadaan kohdalleen ja harmoniaan.
No mitä jos ei ole lammasta??? Nokkela emäntä etsii kananpaloja, broilerin koipia tai vastaavia, mutta ehdottomasti ilman mitään marinaadeja.
Nyt nämä laitetaan uunipataan hautumaan. Aikaa voi varata ehkä 1,5 tuntia. Mukaan kaadetaan varsinainen vihannes, pussillinen bamiaa eli okraa, millä nimellä se myös tunnetaan. Bamia on kuin peukalon kokoinen kesäkurpitsa, vaikka onkin palkokasvi. Niitä on monen kokoisia, ja turkkilaisen tai arabikaupan pakastealtaasta kannattaa valita 0- kokoisia eli kaikkein pienimpiä. 1 pussillinen maksaa sekavihannesten verran , ehkä 50 senttiä, joten kalliiksi ei tämä tule,  kunhan vain löydät ensin kaupan, jossa näitä myydään!
Haudutus on valmis silloin, kun tomaattisen liemen väri kerääntyy niin, että se on voimakkaan tummanpunainen reunoilta. Ensimmäisen kuvan kattilassa ollaan jo lähellä....
Tämän huumaavan tuoksuisen ja makuisen ruuan voi lusikoida sellaisenaan, tai valmistaa perinteisen riisin lisäkkeeksi.
Basmatiriisiä keitetään melkein kypsäksi. Jos haluat punaista riisiä, lorauta toki tomaattimurskaa sekaan. Ne kaadetaan siivilään, ja sillä aikaa kattilaan kaadetaan oliiviöljyä ja silputaan tavallinen sipuli sekaan. Mukaan voi heittää pieniä ohuita makaroneja, Raketti-Spagetin tapaista.Vähän kuullotetaan, ei aivan ruskistamiseen asti. Riisit kaadetaan siivilästä sekaan ja annetaan hautua. Seos ei pala pohjaan, vaikka alimmaiset hieman vaaleasti ruskettuvat. Valmista tulee aika nopeasti, toki vähän alussa sekoitellaan.
Koko tämä ihanuus syödään syvältä lautaselta, tai kuten irakilaiset, molemmat omalta lautaselta pikku hiljaa sekoittaen yhteen.
Hauskinta syöminen on, jos irakilainen voi katsella suomalaisen maistavan ruokaa ensimmäistä kertaa. Ensin siniset silmät aukeavat ammolleen, syvä huokaus seuraavaksi, sitten  ihastuksen hihkuntaa, syventynyttä hörppimkstä yhä nopeutuvan lusikan kauhoessa pikku bamioita ja pieniä lihan suikaleita, joita tässä ruuassa on vain nimeksi. Lautasen tyhjentyessä voimistuu sekavalta kuulostava ylistyslaulu, josta ei oikein ota tolkkua. Viimein syöjä on jo tajunnan rajamailla niin, että tuskin pystyy pöydästä hoipertelemaan esim. sohvalle, jossa vintti täysin pimenee.
Tätä pitää tehdä uudelleen!!

Shorba, maistuu maharadjallekin

Näin talvella on kivaa, kun kattilassa porisee jotain kivan väristä ja hyvää. Esittelen nyt Shorban, joka on kuulemma tyypillinen algerialainen keitto, mutta Intiassa se tunnetaan maharadjallekin kelpaavana ruokana. Joka puolella tämä tunnetaan paikallisena erikoisherkkuna. No, ainakin yhdestä mausteesta tämän version voi tunnistaa Kaksoisvirtain maan keitoksi.
Tämä on kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraavanlainen: sipuli pilkotaan ja pehmitetään öljyssä. Kattilaan heitetään noin3 dl punaisia linssejä ja pehmitellään nekin. Sitten 1-2 kourallista pikkuisia makaroneja, lähinnä Raketti- spagetin suuruusluokkaa. Päälle ripotellaan hieman curryä ja normaali eväs, 1 pikkupurkki tomaattipyreetä + isompi tölkki tomaattimurskaa. Vielä noin litra vettä, ja keitellään kypsäksi. Linssit valmistuvat nopeasti, joten tähän mennessä on kulunut vain reilu puoli tuntia. Nyt kaivamme sauvasekoittimen esiin ja sillä surautellaan soppa hieman sileämmäksi. Suolaa tarvitaan maun mukaan ja ehkä curryä määrää kannattaa tarkistaa.
Päälle voi palastella pari leivänkannikkaa.

Jos haluaa tukevamman keiton, pohjaksi keitellään kanaliemi. Jotain kananpaloja kypsennellään kunnes ovat aivan pehmeitä, ja tämä korvaa äsken mainitun noin litran vesimäärän.

Taikasana tässä on sitten musta sitruuna. Raakoja sitruunoita tai limejä poimitaan ja kuivatetaan. Niitä tuodaan Suomen arabikauppoihin esim. Iranista. Koppuraan tehdään pari reikää esim veitsen kärjellä ja laitetaan kiehumaan muiden keittoaineksien sekaan. Kun keitto on valmista, tämän voi onkia kuiville ja puristaa kaiken herkullisen nesteen sisältä. Jos haluaa käyttää sitruunan jauhettuna, on se halkaistava ja kaikki siemenet poistettava, koska ne ovat erityisen kitkeriä. Kokonaisena käytettynä tätä ongelmaa ei ole. Musta sitruuna antaa täyteläisen sitruksen maun myös Shorballe, oli mukana kanaa tai ei.


Kaupassa pari turkkilaista rouvaa ihmetteli mustasitruuna- ostoksiani. Kerroin ( hyvin vakuuttavasti) sen käytöstä. Kassalla myyjäsetä totesi " ei turkkilaiset tästä ymmärrä mitään, mutta irakilaiset
käyttävät sitä kaikkeen".
Shorbaa saadaan näillä ohjeilla valtava annos. Se säilyy hyvin kylmässä ja kulkeutuu pakastimen kautta ongelmitta eväsrasiaan. Olkoon saudien, algerialaisten tai kaukoidän ruhtinaiden ruokaa, tätä syödessä saa niin maha kuin sielu aivan kuninkaallisen riemun.

Pyörtynyt lohjalainen

Turkista on lähtöisin herkullinen munakoisovuoka, joka tunnetaan nimellä Pyörtynyt Imaami. Pappi kun menetti tajun herkullista ruokaa maistettuaan. Näitä tajun kankaalle vieviä ruokia on kyllä muitakin, ja tässä tutustumme täytettyihin paprikoihin ( tai kesäkurpitsaan tai iki- ihanaan munakoisoon), joiden syöminen on aiheuttanut voimakasta liikutusta ja ahmimista ihan pesunkestävissä lohjalaisissa.

Jauhelihakastike tehdään joko lampaan tai naudan jauhelihasta. Kelta-, puna- ja valkosipuli pienitään ja pehmitetään öljyssä yhdessä pieneksi pilkotun inkiväärinjuurenpalan kanssa ja paistellaan jauhelihan kanssa. Mausteeksi vähän curryä, mustapippuria jauhettuna, vähän sitruunahappoa ja ties mitä itämaisia mausteita ja tietty suolaa. Sekaan kaadetaan tuo maaginen yhdistelmä , pieni purkki tomaattipyreetä ja tavallinen eli isompi purkki tomaattimurskaa. Paprikan sisällä oleva vaalea osa, josta siemenet poistetaan, voidaan pilkkoa sekaan! Samoin tehdään munakoisojen ja kesäkurpitsan sisuksille, palasiksi vaan ja sekaan. Nämä haudutetaan kypsäksi. Kuten huomaamme, tästä tulee suuri määrä ruokaa, jolla ruokkii helposti isonkin pöydällisen.

Sitten vaan täytetään paprikan puolikkaita! Kesäkurpitsa- ja munakoisoveneet koverretaan ja täytettä lusikoidaan päälle. Nämä eivät kaipaa mitään juustoraasteita tai muita lisukkeita, kunhan uunipannu on täynnä, jotteivat kaadu. Paistetaan uunissa kunnes ovat kypsän ja pehmeän näköisiä, 40 min arviolta. Hitaammin paistettuna ovat tietysti parempia.
Näillä on saatu pyörtymään lohjalaisten lisäksi varkautelaisia, joten aika vaikuttava ruoka on kyseessä : )


Lisäkkeeksi kaipaamme hieman raikasta salaattia. Jotain taianomaista on seuraavassa yhdistelmässä, jonka juju on sumac- jauhe. Luin jostain, että se on nyt trendikästä- sumakkipensaan marjoja kuivattuna ja jauhettuna, ja tätä ihanuutta voi ripotella minkä vaan paistetun, grillatun lihan tai kalan päälle, mutta myös salaatille sen maku tekee ihmeitä.

Tavalliset ainekset, joista tärkein on punasipuli. Valmiin salaatin päälle ripotellaan sumacia.  ( kuvassa oikealla isolla lautasella. Sitä käytetään siis vain vähän......Kastikkeeksi sotketaan oliiviöljyä ja sitruunamehua ja granaattihedelmän tiivistemehua  ( tummanpunaista, sitä ei nyt ole tässä mukana). Sitten herkuttelemaan! " järjen veit , ja minusta orjan teit, ....."
Paras vielä edessäpäin, nimittäin keittiön siivous; ei ole aivan vähäinen urakka, hihii...ja eikun syömään!

Slurps,

SLURPS - Vesi kielelle! Nyt perehdymme herkullisiin Lähi- Idän ruokiin, jotka saavat suomalaisen suun aivan sekaisin.
Blogin inspiraation lähde on irakilainen Hamed, joka aikanaan Al- Diwaniyahissa asuessaan oppi äidiltään kaikki mahdolliset perinteiset ruuat. Yleensä arabimaissa miehet eivät juuri taida keittiössä puuhailla, mutta aina löytyy sellaisia, jotka tekevät ruokaa sydämellä ja lahjakkuudella.
Lähi- idän ruuat valmistetaan yleensä hyvin edullisista raaka- aineista. Pikaruokaa kiireiselle perhelle näillä ohjeilla ei juuri saa. Ruokaa voidaan valmistaa kyllä iso padallinen kerralla ja lämmittää sitten uudelleen, kuten minä itse teen.
Kaikki perustuu hyviin vihanneksiin, sipuli, munakoiso, paprika, peruna, porkkana, kesäkurpitsa, tomaatti ja okra, jota myös Bamiaksi kutsutaan. Tämä viimeksimainittu on suurta herkkuani, mutta nyt en vielä malta kertoa siitä.
Erilaiset linssit ja pavut antavat lisää ravitsevuutta.  Liha on yleensä lammasta, joka on teurastettu islamin ohjeiden mukaan, Kun eläin kuolee, lausutaan rukous, ja lihaan ei jää verta. Oli niin tai näin, halal- liha maistuu paljon paremmalta. Ruokiin käytetään hyvin edullisia ruhonosia, luullisia lihapaloja, kylkiluurivistöjä.
Nyt ensimmäiseen herkkuun, joka tunnetaan toki Kreikkaa myöten. Viininlehtikääryleitä eli Dolmat.

Viininlehtiä saa lasipurkkiin pakattuina rullina, jotka avataan varovasti haaleassa vedessä.
Täyte sisältää basmatiriisiä, joka laitetaan veteen likoomaan ja turpoamaan, mutta sitä ei keitetä. Lampaan jauheliha, paprikanpalaset, sipuli paistellaan pannulla ja maustetaan suolalla ja mustapippurilla sekä Dolma- mausteella. Täyte sekoitetaan, mukaan tomaattipyreetä 2-3 purkkia, sitruunahappoa ja kuivattuja yrttimausteita. Ja suolaa maun mukaan. Päälle kaadetaan vaikkapa oliiviöljyä. Täytteeseen voi käyttää myös pieneksi pilkottua keitettyä perunaa ja tomaattimurskaa.

Kuten huomaatte, tarkkojen määrien ilmoittaminen ei ole minun juttuni.


 Viininlehti levitetään varovasti isolle lautaselle,  ruodon tyveen laitetaan noin peukalon kokoinen täyte poikittain ja sitten taitellaan lehti kiinni napakaksi rullaksi. Kääryleet ladotaan tiiviisti kattilaan, jonka pohjalla on tietty kerros öljyä.
Samaa täytettä voi käyttää sipuleihin, niistä lisää myöhemmin. Kattilan kansi kiinni, keitetään alussa reippaammin. Sitten lämpöä pois etteivät pala pohjaan, ja haudutetaan ehkä tunnin verran.
Koko kattilan voi vaikka kumota isolle tarjottimelle, ettei pikku kääryleet mene vallan rikki nostellessa. Ja sitten suu auki....ja herkuttelemaan! Aavistuksen kirpeä, sitruunainen maku on todella herkkua!
 Dolman pyörittely on mukavaa puuhaa, jota pitää tehdä mielummin kaksin, kolmisin tai koko perheen voimin. Ruuasta tulee parempaa kun se tehdään hyvällä mielellä ja iloisena!

Ja tässä koko vuoka täynnä herkkuja!
Näitä voi syödä sellaisenaan, salaatin kanssa, kylmänä, kuumana,....
Ylemmässä kuvassa on sipuleita, joita voi myös täyttää.